Eilen sunnuntaiaamulla 21.5.2017 lähtivät täällä kotikylässä seuranani olleet muut mukavat suomalaiset turun ammatti-instituutin kanssaopiskelijat kotimatkalle takaisin Suomeen viikkoa ennen minua.
Olin hieman haikeilla mielin edellä mainitusta syystä, totuin hyvään seuraan ja muutenkin, joten jotain kivaa tekemistä oli keksittävä. Lähdin siis ihan yksin itsenäisenä suomityttönä junalla Veronaan.
Nyt sujui junailu moitteettomasti nappisuoritteena, ainoastaan takaisintulomatkalla missasin yhden pysäkkini, koska junan ovi ei auennut ajoissa. Seuraavalta pysäkiltä, Firenze S.M.N, jossa alku oli takkuilevaa, sitten pääsin kotikylääni Pistoiaan. Italofaktori hallussa!
Junat ovat pysähdyksissä kovin lyhyen aikaa per pysäkki, joten jos epäselvää, onko oikea pysäkki (isommilla paikkakunnilla useita pysäkkejä) tai vaikka ruuhkaa, niin täytyy vain hokea esim. "Permesso, scusi, scusatemia" ja vaikka väkivalloin kammeta itsensä ovelle ja ulos.
Vain yksi vapaapäivä kun oli, niin oli tarpeen ostaa paluuliputkin heti. Menolippua ostaessa olisi ehkä pystynyt ostamaan myös paluulipun, mutta ehkä minuun tarttui vaivihkaa tietty italologiikka, kun tämän vasta jälkeenpäin tulin ajatelleeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti