Tunti aikaa ehtiä ensin lentokenttäkuljetukseen ja sitten koneeseen. Tiukille meni, sopivasti oli siis jännitystä ilmassa. Hetken jo luulin, että uusi lento varattava..
Saavuin Schipholin kentälle, kävin siellä nopsaan vessassa, ja latasin matkapuhelintani jokusen minuutin, sitten yritin taas tehdä lähtöselvitystä automaatilla, joka sylki jonkun lappusen, mutta lapussa luki, että tämä masiina on sulkeutunut (oliko vielä 2 min sitten), mene tiskille, joka oli muuten vaikea löytää.
Kerran olen aiemmin Schipholilta mennyt ja tullut, mutta siitä ei juuri ollut nyt apua, sillä kenttä on täynnä pitkiä suoria pätkiä ja sokkeloita silmänkantamattomiin.
Kysyin useammalta henkilökunnan edustajalta, joista yksi sanoi yhtä, toinen toista ja sitä rataa.
Noin puolet olivat sitä mieltä, etten ehdi jatkolennolleni ja täytyy varata uusi ja toinen puolisko kannusti: juokse, juokse, ehdit kyllä..
No minähän juoksin.. Ja ehdin kuin ehdinkin. Mitään muuta edellämainitsemaani lukuunottamatta en aikaillut, mutta olisi näemmä pitänyt heti vaan pinkaista juoksuun.. Väärän suunnan valitessani ei olisi sekään hyödyttänyt mitään. Olin koneessa iloisesti yllättynyt kun ehdin kuitenkin, ja vielä autuaan tietämätön, että matkalaukkuni tulisi jäämään Amsterdamiin, jonkun paloturvallisuusongelman vuoksi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti