Tällaisiin vehreisiin Toscanan maisemiin saavuin Amerigo Vespuccin lentokentälle Firenzeen..
*Huokaa syvään..*
Kyllä kiitos, tämä on kuin keidas täynnä vanhanajan charmia, historiaa ja nostalgiaa.. Kuin yhtä suurta puutarhaa. Mainitsinko jo nostalgiavaikuttimen ?!?
ja näinhän siinä kävikin. Hups!!
Tuosta tuli vain muutama laukku, ei omaa lilaani, myös monet muut jäivät ilman. OTTAKAA KUVA MATKALAUKU(I)STANNE!! Helpottaa ja nopeuttaa, jos käy niin, että piip osuu tuulettimeen. Pieni vaiva, grande gioia.. ;o)
Ja ei kun jonottamaan Lost & Found -tiskille, jossa tein ensimmäisen katoamisilmoitukseni ikinä, näytin laukusta ottamani valokuvat ja tässä tuli heti kielitaitokin tarpeeseen ja käyttöön. Pystyin kysymään mitä on tapahtunut ja onko laukku kadonnut, mutta minulle vakuutettiin, että laukku on tallessa Amsterdamissa, ja se tulee seuraavalla mahdollisella lennolla.. Näin olikin ja vika Damin päässä, vaikka tietysti jotkut ihmiset kiukuspäissään sättivät suotta Firenzen kentän henkilökuntaa. Olivat todella asiallisia, ammattimaisia ja ymmärtäväisiä..
Pieni, kompakti kenttä, johon en paljoa tutustunut, kantamuksineni, iso kevennys ettei matkalaukku painanut, mutta kun en tuolloin tiennyt koska sen saan ja saanko edes, niin tuo vitsi ei naurattanut.
Mikä sen sijaan nauratti, jopa väsyneenä ja arrabbiatamodessa, oli sukkulabussipysäkin teksti: NAVETTA CENTRO CITTÀ = shuttle city center. Bussi maksoi 6€ ja sillä piti mennä n.30km Santa Maria Novellan juna-asemalle. (Santa Maria Novella Stazione Ferroviaria)
Saavuin Italiaan ja ensitöikseni jouduin navettaan, vaikken lehmä olekaan!!😂 Lisäksi niitä navetoita..? navettoja..? oli monia, joten oikean löytäminen piti varmistaa useammalta paikalliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti